Koulumetsät ovat aliarvostettu, mutta tärkeä osa lähiluontoa. Nuoren pitäisi jo kouluaikanaan kehittyä luonnossa liikkujana, havainnoijana ja tutkijana, ja metsät ovat tässä keskeinen ympäristö.

Metsissä liikkuminen parantaa myös hyvinvointia, koska se laskee lasten stressitasoa, parantaa koordinaatiokykyä ja maaperän hyville mikrobeille altistuminen vahvistaa immuunijärjestelmää.

Koulumetsien merkitys on tunnustettu myös uusissa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Erityisen tärkeitä lähimetsät ovat alakoulun ympäristöopin ja yläkoulun biologian opetuksessa. Ympäristöopin yhtenä lähtökohtana on luonnon kunnioittaminen, ja oppiaineen tarkoitus on mm. tukea oppilaiden ympäristösuhteen rakentumista.

Luonnossa tutkimista ja toimimista harjoitellaan tunnistamalla maastossa yleisimpiä eliölajeja ja niiden elinympäristöjä sekä havainnoimalla luonnon ominaispiirteitä, ilmiöitä ja ominaisuuksia kaikkina vuodenaikoina.

Yläkoulussa biologian keskeisiin sisältöihin taas kuuluvat tutkimusretket luontoon ja lähiympäristöön.

Metsien merkitys opetuksessa ei lopu vielä lukiossakaan: maastotyöskentelyn oppiminen on mainittu yhtenä opetuksen tavoitteena, ja ekologian perusteissa perehdytään luonnon monimuotoisuuteen, luonnossa oleviin vuorovaikutuksiin ja eliöiden sopeutumiseen ympäristöönsä.

Näin siis teoriassa. Käytännössä vastaan kuitenkin tulee ongelma, joka liittyy suoraan kuntien kaavoitukseen. Jos metsä on liian kaukana, sinne ei ehdi yhden 45 minuutin oppitunnin aikana, eikä välttämättä kaksoistunninkaan. Kiireessä kulkeminen saattaa heikentää oppilaiden turvallisuutta, ja autokyyti taas maksaa.

Olemme kartoittaneet asuinkuntiemme tilannetta. Useimmista kouluista lähimpään metsään on matkaa alle 500 metriä. Metsät ovat siis kävelymatkan päässä, ainakin jos käytettävissä on kaksoistunti. Aivan Turun ydinkeskustassa tilanne on huonompi.

Olisikin tärkeää säilyttää hyvä nykytilanne. Kaavoituksessa tulisi erikseen huomioida koulumetsät: niissä tulisi toteuttaa sellaista metsien käsittelyä, joka huomioisi luontoarvojen säilymisen. Rakentaminen tulisi ensisijaisesti kohdentaa muille alueille.

Ideaalista olisi, että jokaiselle koululle määriteltäisiin oma koulumetsä, ikäänkuin osana muuta koulun infrastruktuuria.

Liisa Laukkanen
FT, biologian ja maantieteen lehtori, Turku

(vihr)

Jakke Mäkelä
FT, fyysikko, Turku

(vihr)

Saija Porramo
FM, biologi, Naantali

(vihr)